Heipähei pitkästä aikaa! Olen ollut taas vaihteeksi pienellä tauolla nukkepuuhista, mutta nyt sain väsättyä teille uuden tarinan! Mennäänpä siis pidemmittä puheitta suoraan siihen C:
Tarina: Kaiken takana on…
Oli kulunut viikko siitä, kun April oli yllättänyt Derekin ja Deborahin suutelemasta. April oli täysin murtunut. Hän ei syönyt, eikä suostunut puhumaan kenellekään. Hän vain makasi sängyssään kattoa tuijottaen, miettien miksi tämä tapahtui hänelle.
Olisihan minun pitånyt arvata, April ajatteli. Derek petti Deborahiakin, joka on tuhat kertaa kauniimpi kuin minä. Hän hautasi kasvonsa tyynyyn. Hän uskoi, ettei koskaan pääsisi yli tästä.
Silloin April kuuli äänen. Jokin viuhahti hänen päänsä yli. April käänsi päätään, ja näki sakset naulautuneena seinään. Tyttö hyppäsi äkkiä ylös säängystä. Mistä ne olivat ilmestyneet? April tuijotti saksia niiden irrotessa seinästä. Mutta ne eivät pudonneet maahan. Ne leijuivat ilmassa ja kääntyivät kohti Aprilia.
Deborah ja Derek istuivat aamiaispöydässä sanomatta sanaakaan. Molemmat keskittyivät kovasti tuijottamaan omaa annostaan. Deborah hymyili hiukan. Mikä onnenpotku olikaan ollut, että April - se typerä tytönrääpäle - oli pyytänyt häntä asumaan luokseen. Derek nimittäin majaili siellä myös, ja tämä oli oiva tilaisuus rikkoa heidän suhteensa. Deborah myhäili tyytyväisenä. April ei suostunut edes puhumaan Derekin kanssa, ja pian poika olisi kokonaan Deborahin.
”Apua!” kuului yhtäkkiä Aprilin huoneesta. Kaksikko säpsähti, ja pian Derek olikin juoksemassa äänen suuntaan pää kolmantena jalkana. Deborah kipitti uteliaana perässä. Mitäköhän siellä tapahtui?
Derek ja Deborah olivat juuri saapumassa Aprilin ovelle, kun tyttö ryntäsi huoneesta. Heti tytön perässä lensivät kymmenet veitset, sakset ja muut terävät esineet. ”Mitä helvettiä?” Derek huudahti. Deborah oli myös ihmeissään. Hän ei ollut tehnyt tätä, joten kuka sitten? Liittyikö tämä katoileviin tavaroihin jotenkin.
Derekillä ei ollut aikaa jäädä mietiskelemään. Hän rynnisti Aprilin perään, kaappasi tämän syliinsä, ja huusi: ”Kumarru!” April teki työtä käskettyä ja veitset lentelivät heidän ylitseen ikkunan läpi.
Derek kääntyi katsomaan Aprilia silmiin ja kysyi: ”Oletko kunnossa?” Tyttö nyökkäsi ja vastasi varovasti: ”O-olen.”
Deb käveli kaksikon luo, ja osoitti hajonnutta ikkunaa. ”Mitä tuo on?” Molemmat kääntyivät katsomaan, ja näkivät tummanvihreän savun tulevan ikkunasta sisään. Hei eivät ehtineet reagoida mitenkään savun jo ympäröidessä heidät. Mutta se ei ollut tavallista savua, kuten arvata saattoi. Se oli myrkyllistä, ja yksi kerrallaan jokainen kaatui maahan pyörtyen.
Derek heräsi tokkuraisena. Hän katsoi ympärilleen, ja tajusi olevansa pimeässä, kivisessä huoneessa sidottuna tuoliin. Sitten hän kuuli takaansa äänen: ”Mitenkäs uni maittoi?” Derekin eteen käveli poika, joka virnuili tyytyväisenä. Pojalla oli tummanpunainen pitkä tukka ja tummanvihreä takki. ”Kuka helvetti sinä olet? Sinäkö olet kaiken tämän takana?” Derek huusi vihaisena. Outo poika hymyili entistä tyytyväisempänä ja vastasi: ”Kyllä vain. Ja voi, anteeksi epäkohteliaisuuteni, nimeni on Felix. Ja mitä pieniin jekkuihini tulee, et ole nähnyt vielä mitään. Valmistaudu siis kauhun hetkiin, sillä pahin on vasta tulossa.” Felix nauroi kylmää naurua, joka jäi kaikumaan tyhjässä huoneessa. Pahin oli tosiaan vasta tulossa.
***
No niin, saatiinpas Felix-poikanenkin tarinaan mukaan :D Jättäkää ihmeessä kommenttia, jos siltä tuntuu! Ne piristävät aina kovasti :)
